kun näki kerrottujen asiain juuri tapahtuvan. Toisessa puolessa:
Hän ehtoollisväelle viiniä tuopi,
itse kun ensinkin hyvästi juopi—
kerrotuita asioita hän ei nähnyt eikä tietänyt varmaan todeksikaan, mutta ajatteli nekin siinä yhdellä tiellään.
Yhteinen kansa soitettiin kirkkoon. Pappi tuli uudestaan alttarille ja alkoi lukea pitkää yhteisen kansan synnintunnustusta. Yli koko kirkon, monesta paikasta, alkoi kuulua äänekästä sähinää. Moni koetteli sanasta sanaan ja aivan yhtä aikaa matkia papin lausumaa tunnustusta. Yhteinen kansa oli ollut ensimäisen saarnan ajan ulkona huvittelemassa itseään: toiset loikoen pitkällään kirkkomaalla, toiset tavaillen hautakirjoituksia. Nuoret kävelivät ja silmäilivät toisiaan.
Hevosia seisoi aitovierillä. Muuan ori oli kiinni sakastin perässä pylväässä ja parkui toisille läsnäolijoille. Haltijansa ei sen käytöstä hyväksynyt ja sen vuoksi kävi aina vähän päästä ruoskalla selkään sujauttamassa. Kun ei hän kuritustyössä ollut, seisoi hän ulompana ja piti silmällä, miten orit siinä kuoputti ja nyöhäsi alituistaan liikkeessä.—Tämä vietti tällä lailla sabattiaan oriinsa kanssa, meni sitten kotiinsa ja sanoi kotoväelle "terveisiä kirkosta".
Jo löi kellonsoittaja kolmasti ison kellon laitaan, ja silloin tiesivät kirkon ulkopuolella olijatkin, että toimitus on loppunut. Kirkon kolmesta ovesta alkoi purkautua joukko ulos. Kahdesta syrjäovesta tuli vanha väki; kolmannesta yhteisestä ovesta nuoret, tytöt ja pojat, jotka sitten vielä kirkon edessä vähän aikaa seisoksivat ja heittelivät erojaissilmäyksiä toisiinsa. Ja monta toivetta siinä heräsi, sillä molemmat sukupuolet olivat kauniita ja käytökseltään kuin enkelejä. Nekin, jotka kirkonajan viettivät ulkona, ilmaantuivat lopulla yhteiselle ovelle ja sitten lähtivät niinkuin muutkin kotiinsa.
Laupeuden työtänsä jatkamaan lähti taas sokean eukon taluttaja, ja mennessään he puhelivat:
—Kyllä puhui nytkin kirkkoherra hyvästi ihmisten synnistä ja suruttomuudesta, vaan ei tule meiltä varteen otetuksi.
—Kylläpä puhui, huokasi toinen, mutta yhtähyvin on sellaisia kuin sekin lauantai-illallinen mies.
—Niin, se, joka olisi tullut ripille, vaan huomasi toki kirkkoherra.