Lopputahtia hän viimeisteli rappusilla mennessään, kun Hemmo pajatti erojaispuhetta Pekan jälestä kävellen.
—Mitäs siitä sun sanomisestasi tuli? kysyi Matti.
—Eihän siitä tullut mitään, kun se ukon käkkyrä ei pysynyt kamarissaan.
—-Etkö ennättänyt mitään virkkaa?
—Perhana siinä kerkesi! Sen vain ennätin sanoa, että aikooko hän vielä silloinkin odottaa päivän nousua, kun se jo on laskumaillaan.
—Mitenkään tuo tuon sinun sanasi ymmärsi?
—Olisiko tuo mitenkään, kun minä en ennättänyt sitä lisän kanssa suomentaa. Mutta minusta olisi parasta, että sinä sille kirjoittaisit.
—Olenhan sitä minäkin ajatellut, vaan kun minä olen niin huononlainen siihen työhön.
—Osaat sinä siksi, päätti Pekka. Ja ota minut toveriksesi. Minun ymmärtääkseni sinun pitäisi kirjoittaa, sillä—usko jos tahdot mutta minä olen siinä kummassa luulossa, että se ukon "vörpannattu" pitää mieltä tuolle Hintille.
—No jokohan tuo kallokas sitä mielisi, ihmestyi Matti.