—Eipä noissa mennyt täyttä päivääkään, ja tuossa on kanssa kohta valmiit.
—Tänä päivänäkö jo valmistat ja viet?
—Niin on mieli mahassa. Ja taas naulan kärkeä puraisi.
—Missä ne minun kenkäni ovat?
—Kyllä minä haen, kunhan tämän lopetan, vein tuonne aittapöksään kuivamasta … perttanatako naula jupistelet … osaatko reikääsi.
Naularivi tuli täyteen ja sitten meni suutari kenkiä noutamaan. Sillä aikaa Pekka katsella ramasi suutarin työaseita.
—Siinä on kengät, jotka pitävät veden, sanoi suutari tultuaan. Eikä laukeile ompeleet, saat uskoa. Mutta kyllä se oli tuo kengäsnahka aika junkkaria kokoon menemään: ei joka tekijältä olisi mennyt, ei … saat uskoa.
—Kyllä mä näen, että hyvät ovat, mutta paljonko se kuromapalkka tekee?
—Olen minä näin hyvästi tehdyistä ottanut puolitoista markkaa, vaan sinulle tutun vuoksi olkoon markkaan kolmeenkymmeneen.
—Ei se paljon olekaan … ja siinä on lätäkkä ja pätäkkä ja kultaraha välissä.