Suutari näki Pekan lopettavan ja kysyi: Mitä siihen nyt tuli?
—Muutamata laulua se kerran pyyti, niin sen kirjoitin.
—Enpä osaa uskoa, etkö liene muuta kirjoittanut.
—Katso itse, niin uskot kai sitten. Pekka tiesi ettei suutari tuntenut kirjoitusta.
—Kyllä minä kuulen, kun luet itsekin.
—No saman tekevä, ja minä luen laulamalla … ja sanat kuuluvat suutarin nimeen näin:
Yks' kukka kasvoi laaksoon, joka kauniisti kukoisti, kun minä sitä katsoin tuli kyynel silmiini.
Se muistot syvät nosti
sydämeeni surevaan
ja muistelemaan johti
nuoruuteni aikoja.
Kun sydämeni nuori
vielä oli viaton,
eikä rasittanut huoli,
niin olin murheeton.
Vaan niinkuin kuihtuu kukka, joka maahan tallataan, niin nuori ikän' hukkaan on mennyt kokonaan.