— Niin olet, kun et älynnyt katsoa eteesi.
Annastiina kantoi taakkaansa loppumatkalla paljon tuskaisempana. Niin häntä harmitti Kustaavan tyhmyys ja tieto siitä, ettei sillä ollutkaan mitään säästöjä. Perillä tulokahvit ja palkaksi saatu huivi lauhduttivat sen verran mieltä, että hän lupasi käydä entistä palvelustoveriansa katsomassa. Mutta aikomiseen se jäi, sillä hän taisi huomata, että kahvipussi oli mitättömän pieni, eikä ollut omaa kahvipannuakaan.
II.
Jos nuoret, köyhät naiset joutuivat yksinäisen lapsen äidiksi, ei siinä ollut monen mielestä mitään erikoista, olihan se vain kaatumista "luudan päältä lattialle". Mutta että leskeksi jäänyt talonemäntä hairahtui samalla tavalla, sitä katsottiin putoamiseksi pöydältä penkin alle.
Kustaava myönsi tunnossaan, että ne, jotka näin ajattelivat, olivat oikeassa. Mutta hän oli huomannut, etteivät kaikki ihmiset häntä halveksineet. Yksi sellainen oli Kivimäen emäntä, Heta. Siksipä hän oli käynyt pyytämässä tämän kotiin itselleen asunnon.
Viimeksi kulunut vuosi oli ollut Kustaavalle kuin "mustassa penkissä" istumista. Nyt hän oli päässyt tästä häpeäpenkistä tänne syrjäiseen paikkaan ja alkoi vähitellen rauhoittua. Täällä oli hänellä ymmärtävä ystävä, talon emäntä, joka myös kaipasi seuraa ja apulaista töitten teossa. He olivat jotenkin saman ikäiset, ja miehelään menokin oli sattunut samana vuonna.
Monesta muusta asiasta he olivat kehrätessään ja lapsia tuuditellessaan keskustelleet, ennenkuin miehelään menoa koskevat asiat tulivat puheeksi, Kustaava olisi ne sivuuttanut ainaisesti, mutta kerran kevättalvella, kun ei ketään ollut kuulemassa, kysäisi Heta:
— Miten monta vuotta sinua vanhempi miehesi olikaan?
Jollekin muulle kysyjälle olisi Kustaava ehkä vastannut, ettei muistanut, mutta nyt hän sanoi niin lähelle kuin tarvitsikin:
— Olihan se lähes neljäkymmentä vuotta vanhempi.