— Oletko milloinkaan ollut näin kiivaassa kyydissä?
— En milloinkaan, vastasi toinen pidellen reen laidasta.
— Pelottaako?
— Ei pelota, vakuutti toinen, vaikka ääni vavahti.
Yhtä kyytiä he ajoivat aina Naurisharjun kartanolle asti. Siellä oli isäntä Nevalainen kopistelemassa rekeä ja virkkoi:
— Minä tässä katselin, kuka sieltä niin porhakasti ajoi, mutta Kivimäen nuoret isännäthän sieltä tulivat.
— Ei tämä ole Otto, selitti Veerti hevosta kiinni sitoessaan.
— Kukas se on?
— Kustaavan Ville.
— Minkä Kustaavan?