— Mitä ne välittävät alaikäisistä! Poikain setä, lähin sukulainen, asetetaan holhoojaksi ja hän luultavasti myöpi Nevalaiselle.
— Mistä pakosta? tiukkasi Kustaava. — Ei tässä ole velkoja.
— Holhoojan on huokeampi hoidella rahoja, ja ehkä itsekin tarvitsee, selitteli Simo, korjaillen tulta padan alle.
— Mutta saapiko setäkään niin vain ottaa orpojen rahoja omikseen?
— Ei muuten kuin velaksi. Mutta se on parempaa velkaa kuin syrjäisen velka. Oton elatuksella kuittautuvat korot.
— Entäs Veerti?
— Olen kuullut, että Veerti pannaan tämän myllymestarin, kirstuntekijän oppiin.
— Kyllä minä jo sen puuhan tiedän, mutta ei suinkaan se siinä monta vuotta ole.
— No sitten saapi olla missä haluttaa.
Kustaavan nenää kutkutti yhä kipakammin.