— En ole kuullut. Soittaako se?
— Soittaa ja kauniisti soittaakin. Mielelläsi sitä kuuntelisit.
— Käskeppäs soittamaan!
— Ei se niinkään minun käskylläni, mutta jos itse pyydät.
— Kuulehan Veerti! alkoi setä hoikkia kamalin ovelta. — Sinä kuulut soittavan viulua. Soitappa nyt sedällesi yksi polska, tai minkä parhaiten osaat.
— En minä, kuului ujosteleva kielto, eikä höylä pysähtynyt.
— Anna joku lantti, suhahti mestari.
— Kuulehan vielä, jatkoi setä. — Soitatko, jos annan 10 penniä?
— En minä osaa, esteli Veerti ja höyläsi.
— Soita niinkuin osaat. Saat 25 penniä.