— Ettekö muista, pojat, sanoi Alatalon Antti, ettei Ansua saa sanoa Ansuksi.
— No miksikäs?
— Anshelmukseksi.
— Eli Annastiinan hameenhelmukseksi, lisäsi Veerti.
Ansukin ennätti koota sanavarastonsa ja nyrkki puristettuna intosi Veertille:
— Miksikäs sinua, kitupiikki Haverisen päreviulua, pitää sanoa: kalmakoppolin tekijäksi vaiko längenpainimeksi.
— Etpäs uskalla tarttua painimeen, vaikka kehut olevasi lihava kuin syöttösika, ilkkui Veerti.
— Kyllä minä jo ensi talvena uskallan, teristeli Ansu.
Siihen liittoon joutui Annastiinakin ja alkoi kysellä:
— Mitä ne taas sinulle tekevät?