— No, tottapahan nämä toiset asukkaat tietävät ja muistavat, sitten kun tarvitaan, missä Annastiina on ollut yötä, sanoi mies.
Mukana olevat miehet olivat saaneet kenkien pohjat ja paikkaukset mitatuiksi, ja nyt he lähtivät.
* * * * *
Malkamäen Aappo ja mestari Tarvainen olivat tulleet Naurisharjulle tuumittelemaan päivän tapahtumista. Kun asia ei ollut mikään salaisuus, niin he istuivat tuvassa.
— Mitäs eno ajattelee Veertistä, alotti Aappo. — Pitäisikö minun ryhtyä sitä etsimään tai perään kuuluttamaan.
— Mitä joutavaa, sanoi Nevalainen. — Kyllä se tulee, kun aikansa kävelee.
— Tulee milloin tulee, vuosien kuluttua, huomautti mestari, joka oli ehkä enimmän huolissaan. — Veerti ei tiedä, ettei siitä selkäsaunan antamisesta ole mitään pelkoa, kun Annastiina itsekin on pakosalla.
— Tottapahan pääsee Veertikin tietämään, sanoi Nevalainen. — Hyvä vain, että päästiin siitä Annastiinasta, tulikekäleestä, ja sen pojasta. Kun vain nyt pysyisivät tietymättömissä eivätkä tulisi kruununkyydillä tänne takaisin.
— Mutta se riihen poltto jääpi siten rankaisematta, sanoi Aappo, Kivimäen poikien holhooja.
— Anna jäädä, sanoi Nevalainen. — Mitä siitä hyötyisi, jos rankaisisi: polttaisi sitten sinunkin riihesi. Se sama Annastiina se poltti minulta myllynkin. Nyt sen uskallan sanoa suoraan, enkä luule erehtyväni.