Puhuteltava pysähtyi kuin sotamies ja nostaen kaksi sormea hatun reunaan kiinni vastasi juhlallisesti:
— Ymmärrän, herra kapteeni.
Samassa hän jatkoi matkaansa toisten laivojen luokse.
Siellä huiskutti "Vellamon" päällikkö hattuansa:
— Tänne, tänne, konserttimestari Havurinne, täällä iloa tarvitaan. Täällä ovat tyttäret suruun pakahtumaisillaan.
Taas samat sotilastemput kuin toisellekin ja juhlallinen vastaus:
— Ahkeruus on ilomme, herra kapteeni.
Hän teki vielä lyhyen kierroksen laivojen luona ja tuli sitten "Vellamoon".
Nuori väki seurasi perässä, ja joku niistä kysäisi toiselta:
— Käypikö tämä laiva nyt teidän laiturissa?