— "Tuoltapa kuuluu karjan kellot, truikut, truikut ranttan, tali tula tila tula, tila tula tram."
Kuulijain silmät säteilivät ilosta, ja rahaa tuli tuiskunaan.
Näin jatkui näitä soittajaisia tunnin ja toistakin, kunnes kaikki halulliset olivat kuulleet mielilaulunsa tai "jenkkansa".
Jo sai soittaja levähtää. Hän asetti viulunsa laatikkoon ja alkoi kierrellä laivan kannella, puhellen milloin minkin kanssa.
Pari kainoa tyttöstä istui erillään muista, supatellen keskenään. Jopa huomasi soittaja ne ja kiepsahtaen rinnalle istumaan kysyi:
— Mistäs nämä "nessukat" ovat?
— Tuolta ollaan Venerannan kylältä, vastasi toinen tyttö punastuen.
— Talon tyttäriäkö?
— Ei toki talon.
— Onko teillä jo sulhaset?