Nyt tuli säveliä, jotka todellakin muistuttivat taidesoittajan kappaleita. Kuulijain päät kohosivat, ja eräs tasatukkainen maalaisisäntä läheni askel askelelta aivan soittajan eteen ja soiton lakattua lausui:
— Olen minä joskus ennenkin kuullut viulua soitettavan, mutta en ikinä olisi uskonut, että siitä tuollaiset sävelet lähtevät. Onko se aivan tavallinen viulu?
— On tämä vähän parempi tavallista viulua, selitti soittaja. — Minä sain tämän kymmenkunta vuotta sitten eräältä kometialaiselta, konstin näyttäjältä.
— Miten paljon piti maksaa?
— Ei minun tarvinnut antaa yhtään markkaa, olin vain muutamia kuukausia konstinnäyttäjäin mukana soittamassa.
— On ollut hyvä kauppa, tuumaili isäntä. — Tuskin täälläpäin on kellään tuollaista viulua.
— Ei se riipu viulusta, puuttui päällikkö puheeseen. — Sormien liikkeet siinä ovat kaikkein tärkeimmät. Näkihän isäntä miten ne hyppelivät.
— Kyllä näin, sanoi isäntä. — Eivät nämä työmiehen sormet, joilla puristetaan milloin kirvesvartta, milloin kuokanvartta, hyvin hyppele.
Isäntä levitti lyhyet pökyläsormensa ja niitä liikutellen näytti havainnollisesti, miten työmiehen sormet hyppelevät. Se muistutti jokiäyriäisen jalkojen liikettä.
— Puristan minäkin kirvesvartta ja veitsen päätä, sanoi soittaja. — Mitäs nämä ovat?