— Uskaltaisikohan sanoa, ennenkuin olen syönyt.
— Sano vain, en minä tule ottamaan leipäpalasta suustasi, oletpa vaikka kuinka kumma.
— No, sillä luvalla. Minä olen tottelematon, kovakorvainen, uskomaton, laiska, vihainen, rietas… Vieläkö pitää jatkaa syntiluetteloa?
— Jo riittää tuokin, sanoi emäntä. — Mutta oletko sinä todella rietas?
— Enhän minä tiedä sanoa, onko se todella vai leikillä, mutta niin äitivainaja opetti lukemaan.
— Tottelitko sinä äitiäsi?
— Ei, hyvä emäntä, en minä totellut, tunnusti soittaja. — Minun tottelemattomuuteni tautta äiti taisi kuollakin.
— Puhutko sinä nyt totta? kysyi emäntä.
— Se on totista totta, totesi soittaja.
— Voi sinua kurjaa, surkutteli emäntä. — Miten se tapahtui?