— Sinnekö ne toiset jäivät?
— Sinne… Niille tuli nälkä ja minä tulin hakemaan ruokaa.
Tätä sanoessaan hän pyörähteli pöytään, oveen ja vaimoonsa päin, aivan kuin se, jolla on hirmuisen kova kiire.
— Olisit tuonut tänne syömään, sanoi Heta.
— Niistä on niin kovin vaikeata työhön lähtö, jos tuopi pihaan, selitti Kaspo, katsahtaen taas ikkunasta, ettei vain työväki tulle perästä. — Annahan leipää ja mitäpähän, niin minä vien sinne… Vai otanko minä…?
— Sinuthan minä sinne…
Heta nousi ja sanoi mennessään:
— Istu nyt tuon kiireesi aika.
Kaspo totteli kuin hyvin opetettu koira, istahti penkille, sipaisi lyhyttä, punertavaa partaansa ja mahtoi ajatella, että tekivätköhän työmiehet tällä aikaa työtä, vai istuivatko.
Ja samassa kun Heta aukaisi tuvan oven, oli Kaspo ovella ottamassa eväskonttia ja alkoi mennä puolijuoksua työväkensä luokse.