— Kolmekymmentä satamarkkasta! Mistä sinä sait niin paljon rahaa?
— Tuosta viululaatikosta.
— Viululaatikosta! Entäs viululaatikkoon?
— Viulusta ja hevosen längistä.
— Ihanko todella?
— No ihan todella. Ja on niitä vielä tähteenäkin, vaikka et niistä tarvitse huudella ympäri maailmaa.
— Mitäpäs minä, lupasi Ville. — Mutta jos pääsevät tietoon ja ryöväävät.
— Saapi minut ryövätä, naurahti Veerti. — Ei minun mukanani ole rahoja muulloin kuin nyt. Ne ovat pankissa, korkoa kasvamassa.
— Vai pankissa… Niin niitä säästyy, jolta tulee säästetyksi… Milloinka asetut Kivimäelle asumaan?
— Minäkö Kivimäelle asumaan! Mitä minä siellä tekisin.