— Minä maksan tuon viisi markkaa, sanoi Ville.
Veerti kääntyi katsomaan tiukasti.
— Sinäkö maksat… Sanoit ymmärtäväsi minua, ja tarjoat viittä markkaa… Ei tämän taivahan kannen alla se tule tapahtumaan… Kyllä sinun täytyy osata hoitaa rahasi minun olematta "kasöörinä", muuten en minä ymmärrä sinua.
— Niin… mutta meillä olisi vielä paljon puhelemista, selitti Ville.
— Niistä puhelemme joutilaampana aikana, sanoi Veerti asetellen viulua laatikkoon. — Yksi asia vielä keritään… Mitä sinä oikeastaan puuhaat?
— Minä luen, vastasi Ville. — Eikä se ole tällä kertaa lukemistakaan. Olen opetellut murtolukuja laskemaan.
— Missä sinä sitä tarvitset? kysyi toinen.
— On toivo päästä kiertäväksi lasten opettajaksi, selitti Ville.
— Opettajaksi?… Osaatko sinä opettaa. Menisit ennemmin maanviljelyskouluun.
— Mihinkäs minä sieltä?