— Ettekö olekaan enää siinä mökissä?
— En siitä asti, kun tulin uskovaiseksi.
— Missäs Agaatta asuu?
— Agaatta on mennyt sijallensa niinkuin Juudas Iskariot.
Ville käsitti Simon sanat semmoisinaan ja kysyi hämmästyen:
— Ettäkö itse lopetti päivänsä?
— Ei tuo itsekään, mutta eipä jumalattoman kuolema ole muutenkaan sen kauniimpi.
— Mistäpä sen niin varmaan tietää? huomautti Ville.
— Tietää sen, sanoi Simo. — Agaatta ei pyytänyt pelastusta eikä anteeksiantoa, ja sellainen menee sijalleen.
— Jospa se on pyytänyt ja saanutkin, puolusti Ville. — Ja minkä minä muistan, ei Agaatta ollut jumalattomampi kuin muutkaan. Ei hän tehnyt kenellekään vahinkoa. Toista oli Lipposen Annastiina, joka poltteli ihmisten riihiä ja eikö tuo liene muutakin poltellut.