— Tässä olisi vielä toinen hyvä kirja. Siinä selitetään autuuden tie väärentämättömänä. Osta tämä!
— En nyt tällä kerralla, esteli Ville. — Olisi paljon muutakin lukemista.
— Mitä varten lukea muuta, kuin mikä on tarpeellista? sanoi Simo. — Se on itsensä ravitsemista ravalla.
— Eihän toki kaikki muukaan liene "rapaa", sanoi Ville hyvin hellävaroen. — Vai onko raamattukin?
— Ei raamattu ole rapaa, jos vain sieltä löydät sen, mikä on tärkeintä. Luehan roomalaisepistolan kymmenes luku, niin näet, ettei ole muuta tietä autuaaksi tulemiseen kuin suun tunnustus ja usko syntein anteeksi saamiseen… Vai onko täällä raamattu, niin minä luen.
— On täällä uusi testamentti, mutta se on jossain kirjojen joukossa.
Simokin huomasi, ettei testamentin löytämiseen ollut erityistä halua, ja alkoi kokoilla kirjasiansa vakkaan.
— Meneekö näitä miten paljon kaupaksi? kysyi Ville osoittaaksensa jotain osanottoa Simon harrastukselle.
— Vähä täällä päin ostetaan, kun on kovin harvassa uskovaisia. Pohjanmaalla menee enemmän ja siellä minä suurimman osan vuodesta liikunkin.
Simo otti vakkansa.