— Onko se varmaa puhetta?
— Milloinkahan minä olisin sanastani peräytynyt? vastasi uittopäällikkö.
— Silloinpa yritetään, kuului useasta suusta.
— Ei tullut siitä mitään, epäili joku vanhempi mies.
— Siitä täytyy tulla, ellei puron vesi käänny toisinpäin juoksemaan, tenäsi rohkein.
— Sulku auki ja kötysmiehet puron rannalle ja vikkelimmät puita sulun suulle haalaamaan.
Kohta olikin sulkuportti auki, ja puuta alkoi mennä, että vilisi. Puron varrelle määrätyt miehet kiirehtivät puiden perästä, ja kyllä keksinvarret huiskivat.
Uitto oli alkanut, ja päällikkö jouti vaihtamaan muutamia sanoja kyläläisten kanssa.
Vanha Nevalainenkin oli tullut hevosella tätä merkkitapahtumaa katsomaan. Hän oli huomattavin henkilö päällikönkin puhutella.
— Saa nyt nähdä miten tämä onnistuu, sanoi päällikkö partaansa sivellen.