— Eikö Kivimäki näytä havurinteeltä? kysyi Veerti.
— "Lahorinteeltä" minusta näyttää, sanoi Nevalainen kääntäen hänkin leikiksi. — Isäsi sortui puun alle. Sinä joutaisit sortua tahallasi lahottamasi pirtin alle. Mutta ethän sinä käy vuosikausiin katsomassakaan.
— Käyn minä huomenna tai jo tänä iltana, sanoi Veerti. — Onko täällä näkynyt Kustaava vainajan Villeä?
— Onko sekin aikonut tulla tänne? kysyi Nevalainen.
— Lupasi se tulla, kun kutsuin yhdessä katsomaan entistä asuinpaikkaa, selitti Veerti.
— En ole kuullut Kustaavan pojasta, mutta on tänne muita sinun karkutovereistasi tullut. Viime yönä kuuluu tulleen Simo Kurkisen Petter.
— Täällähän saaneekin tavata kaikki vanhat tuttavat, ihastui Veerti.
— Niin, jos ne sinua, tuon näköistä laholinnan isäntää enää tuntevatkaan, epäili Nevalainen. — Tukkilaiset olivat nähneet yöllä Kurkisen pojan ajavan ja olivat luulleet papiksi.
— Vai papiksi, jopa sitten, ihmetteli Veerti.
* * * * *