— Nyt se kaula välttää.
— Jo nyt, myönnytti Veerti.
Kustaava suhki oven takana Hetalle, että puuhevosta ne varmaan tekivät. Heta ei ennättänyt vastata, kun Veerti sanoi:
— Rallatappas vielä sitä "littuttaata", että minäkin oppisin.
— Etkö sinä vielä muista, tokaisi Parta-Jaakko. — Ei tässä joutaisi.
— Rallattele vuollessasi.
— No kuuntele sitten:
Littuttaa liukkaalla jäällä, ei ole kuka mua auttaapi täällä… toiset köyhät toisia köyhiä armossansa auttavat.
Jaakko aikoi kiekutella saman sävelen toiseen kertaan, mutta Heta keskeytti sen tempaisemalla auki saunan oven. Saunassa olijat säikähtivät, ja Jaakko piilotti veistoksensa selkänsä taakse.
— Mitä renkutusta täällä Jaakko opettaa Veertille? kysyi Heta kiivaasti.