— Mikä helppo se sitten puolen vuoden perästä tulee? kysyi Kustaava.
Annastiina tuuppasi Kustaavaa olkapäähän ja silmää iskien supakalta soplatti:
— Katsos tätä, kun ei ole ymmärtävinään. Puolen vuoden kuluttuahan miehet saavat ottaa toisen emännän.
— Ottakoon vain vaikka vähän ennenkin, sanoi Kustaava ääntänsä alentamatta. — Tämän viran luovuttaa mielellään milloin hyvänsä.
— Älä sinä puhu leikilläsikään tuolla tavalla, supatti Annastiina. — Hyvä tässä, velattomassa talossa, on olla emäntänä.
— Eivätpä tuon Heta vainajankaan päivät kovin kadehdittavilta näyttäneet, sanoi Kustaava.
— Mitä tuosta Hetasta, virkkoi Annastiina halveksien. — Isältä peritty koti ihmisellä ja sittenkin totteli Kaspoa niin, ettei keittänyt kahviakaan kuin suurimpina juhlina.
— Mistäpä keittänee, jos ei isäntä tuo, sanoi Kustaava antaen huomata, ettei ole nytkään kahvin toivoa.
— Sen nyt tietää, ettei Kaspo tuo, jos ei itse hanki. Mutta luulisi tuon sinulle tuovan, kun tietää, että olet emäntänä ollessasi juonut joka päivä.
— Missä pakossa se minua herkuttelisi enemmän kuin omaa emäntäänsä. Ja hyvin näkyy tulevan toimeen ilmankin.