VIII.
Heinäjärven koillisen lahdelman pohjasta alkoivat kyläkunnan laajat niityt, joiden takana oli muutamia mäkitupia ja torppia. Heinänkorjuun aikana oli niityllä vilkasta liikettä, mutta muuna aikana olivat nämä takaliston asukkaat erillään muusta maailmasta. Sydäntalven aikana ei ollut pienempiin asuntoihin muuta tietä kuin suksenlatu tai jalkapolku.
Tällaiseen torppaan oli Kustaavakin joutunut asumaan yksin poikansa kanssa. Talvi oli parhaillaan. Kustaava kehräsi tappuroita, ja poika Ville lukea jutisti käskyjä aapisestaan. Lukeminen alkoi poikaa väsyttää, ja hän kysyi:
— Milloinka Olka tulee pois?
— Ei se tulekaan, oli vastaus.
— Minkätähden ei tule?
— No etkö sinä ole vielä päässyt sitä asiaa ymmärtämään? Olkan isä ja äiti menivät pitkän matkan päähän asumaan, eivätkä ne tule enää tähän.
— Minkätähden ne menivät? uteli poika.
— Ne menivät sentähden, kun siellä on parempi mökki, selitti Kustaava.
— Minkälainen on parempi mökki?