— Ei sinnekään erikoista. Kivimäen Kaspo Haverisen sanovat huonona sairastavan.
— Vai niin, vai on Kivimäen isäntä sairaana.
Kuullessaan Kivimäkeä mainittavan, säpsähti Kustaava, sillä hän oli jo keskustelun alussa ennättänyt ajatella, että nyt vihdoinkin täytyy hänen kertoa Heta vainajan terveiset.
— Mitähän tautia sairastanee?
— Tiesivät kertoa, että se on hirsiä hakatessaan ponnistanut niin yli voimainsa, että on alkanut tulla verta suun ja sierainten kautta.
Kustaava oli huomaavinaan, ettei Simon äänessä ollut surkuttelevaa sointua, mutta hän itse ei tuntenut aivan samaa ja alkoi valitella.
— Vai niin ovat Kaspo Haverisenkin asiat. Veren vuodollahan Hetankin sairaus alkoi, kun se hullu Parta-Jaakko heitti kivellä selkään. Muuten olisi saattanut elää kauemmin kuin miehensä. Ja kyllä se Heta olisi saanut elää. Niitä on vähä niin hyviä ihmisiä.
Simo kuunteli eikä puhunut mitään. Kustaava oli kahden vaiheella, sanoisiko jo nyt, mutta kun tuli ajatelleeksi, että ehkä Simo viipyy enemmänkin, niin kysyi:
— Tulitteko tänne töihin?
— Työtä vartenhan minä tulin. Otin hakojen hakkuuta, että pääsevät kelin aikana tunkion tekoon. Saanenko olla tässä yötä ja muutenkin lämmitellä?