Simo huomasi, ettei luulluilla säästöillä hyvitteleminen ollutkaan mieleistä, ja kääntyi puhelemaan lähellä istuvalle pojalle.
— Kyllä tämä Ville hankkii äidilleen lehmän ja kaksikin, kunhan kasvaa aikamieheksi.
— Hyvä olisi, jos tulisi sellainen, että vähemmälläkään kykenisi auttamaan, sanoi Kustaava.
Ville ei näyttänyt epäilevän kahdenkaan lehmän hankkimista, koska suu meni nauruun ja täytyi painaa pää pöydän alle piiloon. Enimmän sittenkin miellytti Simon lausuma "aikamiehen" nimi.
Ville olisi jo ensi päivänä halunnut päästä metsään katsomaan, miten halkoja hakataan.
— Miten sinä sinne pääset? esteli Kustaava.
— Suksilla Simon latua myöten.
— Minne asti lienee mennytkään.
— Ei se ole kaukana. Hakkuu kuuluu.
— Kylmä tulee, ja mitäpä sinä siellä tehnet.