— Kyllä minä arvaan, vaikka et sanokaan, myhähti Annastiina. — Ja kyllä sinä olet sitäkin kohtaan helppoluontoinen. Olisit "syöttänyt" itseesi niin lujasti, ettei olisi voinut erota viittaväliä kauemmaksi.
— Syöttänytkö? kysyi Kustaava ihmetellen. — Puolustatko sinä sellaistakin.
— Miksi en, jos ei muu auta. Onko parempi jäädä tuolla lailla kylän kululle?
— Ennen vaikka miten, päätti Kustaava. — Ja toisekseen, onko kukaan saanut miehen taikojen avulla.
— On niitä maailman aikaan otettu silläkin keinolla, tiesi Annastiina.
— Niin sanotaan, mutta ei yhtään tapausta tiedetä varmasti.
— Miksi ei tiedetä. Luuletko, että Simo Kurkinen olisi ottanut Agaatan ilman syöttämistä, Simo itse kuuluu joskus itkevän ja sanovan, ettei hän tuota "kalehvata" olisi ottanut täydessä järjessä ollessaan.
— Olkoon sitten niin, että Agaatta on saanut syöttämällä, myönnytti Kustaava. — Mutta jos kaikille käypi samalla lailla, että mies alkaa nimitellä "kalehvaksi", niin onkohan silloin naimisissa olosta mitään iloa.
Annastiina ryhtyi syöttö-tiedettänsä selittämään.
— Sinä et yhtään ymmärrä tätä asiaa, hän sanoi. — Jos syöttämällä alottaa, niinkuin Agaatta, niin riitainen pari siitä tulee, mutta jos sillä keinolla estää, ettei entinen rakkaus pääse kylmenemään, niin ei siitä tule pahaa sopua.