— Totta se on ja sattui samana juhannusyönä, josta jo ennen puhuttiin, vastasi Simo, painaen alas päänsä. — Kun erosin sieltä ivaajain joukosta ja kotiin tultuani koetin soitella virsikanteleella virsiä, niin tuntui, ettei niistäkään löydy enää lohdutusta, ja silloin se kamala elämänlopettamisajatus tuli mieleen. Saadakseni siihen rohkeutta, join salaa isä vainajani viinan ja menin hoiperrellen rannalle katselemaan oksaa, mutta löysinkin itseni juhannusaamuna Agaatan aitasta. Ja siitä lähtien tätä hirressä riippumista on kestänyt… Ja totta minä en parempaa ansainnutkaan.
— Vai niin, vai niin, huokasi Kustaava. — Kukapa täällä ei erehtyne. Mutta sitä minä en ymmärrä, mitä iloa ja hyötyä on Agaatalla alituisesta luulemisesta ja haukkumisesta.
— Se on Agaatan suurinta huvia, sanoi Simo surullisesti naurahtaen. — Vielä se käypi täällä toisenkin kerran haukkumassa.
— Tulisipahan vielä sille asialle, niin näyttäisin "koikaletta", uhkaili Kustaava.
— Näytä vain, mutta minä en anna sille sitä iloa.
— Miten se sille iloksi tulisi. Jos nytkin olisit antanut tuolla metsässä oikein miehen kädestä, niin muistaisi käyneensä.
— Eipä Kustaava tunnekaan vielä Agaatan luonnetta, sanoi Simo. — Iloa se olisi sekin. Kerran sai minun tauttani pienen mustelman käsivarteensa, ja heti juoksi huutaen hoilaten jokaiseen naapuriin näyttämään, että tuolla lailla se nälkäkurki rusikoipi. Ja kun se edes olisi ollut minun tekemäni, mutta itse pakkasi kätensä oven väliin, kun en olisi antanut tulla perässäni haukkumaan.
— Kyllä on ikävää sekin elämä, huokasi Kustaava. — Minä olen tähän asti luullut omaa elämääni kaikkein surkeimmaksi.
— Väärä luulo, sanoi Simo. — Mikä sinulla on hätänä! Täälläkin, näin syrjässä, näyt tulevan hyvin toimeen. Jospa muutatkin asumaan keskemmä kylää ja kuljet poikinesi talosta taloon kehräten ja kankaita kutoen, niin elät vieläkin paremmin.
— Samaa ovat monet muut sanoneet, myönnytti Kustaava. — Mutta olematon arvo on siitä estänyt, ja toisekseen joutuisi poika enemmän juoksulle ja saisi kuulla ja oppia jos mitä ilkeyttä.