— Tulkaa katsomaan! hän tolkkusi äidilleen. — Tänne tulee hevonen, jolla on punainen reki.
Kustaava tunnusteli tulijaa ja virkkoi:
— Se voisi olla Kivimäen ruuna, ja niin se onkin. Veerti on ajamassa.
— Mitä se tänne tulee? uteli Ville.
— En tiedä, mutta ehkä minä arvaan.
— No sanokaa.
— Ole nyt rauhassa ja istu hiljaisesti, kielteli Kustaava. — Ei vieraan tullessa pidä joutavaa riemastella eikä jäädä ikkunasta katsomaan.
Veerti oli ennättänyt pihaan ja asetteli hevosensa eteen heiniä.
Kustaava meni rukkinsa taakse, mutta ei pannut sitä pyörimään. Ville oli epätietoinen, mihin sovittaisi kätensä: povelleko vai polville. Selän taakse ne viimein vieraan tupaan tullessa sujahtivat.
Kustaava nousi tervehtimään ja kyseli kuulumisia.