Veertiä alkoi esitys miellyttää.
— Jos setä suostuisi, mutta ei se ehkä suostu, koska aikoi ottaa pikku Oton luoksensa ja minun sanoi pitävän ruveta renkipojaksi tai oppiin.
— Kumpaanko rupeat, jos et saa kotiin jäädä?
— Ennen minä oppiin.
— Rupea vain oppiin, vaikkapa sepän oppiin, jotta osaat takoa työkaluja, kun joudut isännäksi.
— En minä sepän oppiin, siinä pitäisi olla monta vuotta. Mutta mestari Tarvainen ottaa yhdeksi vuodeksi, kun saapi tynnyrin rukiita.
— Joko siitä on puhuttu? kysyi Kustaava.
— Jo setä puhui, kun Tarvainen oli isälle arkkua tekemässä.
— En minä toivoisi Veertiä mestari Tarvaisen oppiin, säälitteli Kustaava. — Saisivat muut tehdä kuolleiden arkkuja ja länkiä.
— Tekee se tuulimyllyjäkin ja vaikka mitä, kehui Veerti vilkastuen. — Sanoi nuorempana tehneensä viulujakin.