— En tiedä.
— Jää vain. Minulla on nyt oikea, hyvä viulu. Oletko sinä nähnyt viulua?
— En.
— Vai et. Se soipi hyvin kauniisti. Ja kun et sano Otolle etkä kenellekään, niin minä huomenna näytän sinulle.
— Missä se on nyt?
— Se on tuvan lakassa piilossa, ettei Otto löydä ja särje.
— Minkätähden se Otto särkisi?
— Isä oli käskenyt etsiä ja särkeä.
— Missä se on nyt sinun isäsi?
— Se on tuolia riihessä arkussa. Mutta särkisi se Otto vieläkin. Se tekee yhäkin, kuten isä neuvoi sairastaessaan. Vahtii kaikkia eikä antaisi muiden syödäkään.