"Antaa kelle antaa", arveli Miina.
Vihdoin oli pyydys kunnossa ja se olikin sellainen matorykelmä, ettei hauki ollut ennen nähnyt moisen palan kitansa editse vaeltavan.
Uistelijoilla oli kiire jouduttaa pyydys syöttien tuoreina ollessa veteen. Miina tarttui tanakasti airoihin ja kelan kiivaasti pyristessä solui siima suoraksi.
"Sepä raskaalta tuntuu. Jokohan hauki tarttui."
"Katsotaan", kehoitti Miina. "Nytkö minä soudan kovasti?"
"Nyt!"
Molemmat vetivät niin, että jos siellä vaan hauki oli, niin ei se joutanut kupeilleen katselemaan.
"On kala, ja painaa!" ihasteli Miina.
Ei siellä kumminkaan kalaa ollut. Uistin vaan oli kiireessä menossa kohonnut vedenpinnalle ja tulla hössötti alkuperäisessä lastissaan. Rouva huomasi ensiksi erehdyksen ja alkoi laskea siimaa järveen.
"Pitääkö sitä uuvuttaa?" kysyi Miina.