TIE- JA LAIVAPUUHAT.
Paavo oli istunut Raamatun ääressä lähes puoli vuotta, nimittäin
Pärttylistä Kynttilänpäivään. Päästyään "kannesta kanteen" hän alotti
heti uudestaan ja oli jo Kuningasten kirjaa lukemassa, kun naapuri
Hartikainen tuli häiritsemään muilla puuhilla.
— Yhä sinä vaan lukea jauhattelet, hän virkkoi.
— Mitäpä minä muutakaan tekisin talviseen aikaan, vastasi Paavo oudoksuen, kun vanha herännyt mies arvostelee hänen lukemistaan noin välinpitämättömästi.
— Olisi sitä tekemistä talvellakin, sanoi Hartikainen. Sinä joutaisit parhaiten puuhaamaan meidän kylään maantietä, josta on ollut aina vähäväliin puhetta, mutta ei kukaan pane asiata alulle.
— Pidätkö maantiepuuhaa tärkeämpänä kuin Raamatun lukemista? kysyi
Paavo jotenkin pontevasti.
— On se ainakin yhtä tärkeätä, vastasi Hartikainen.
Paavo siirti kirjan syrjemmä ja tarttui tositoimella keskusteluun.
— Enpä olisi odottanut sinun suustasi tällaista sanaa. Maantien puuha yhtä tärkeätä kuin Raamatun lukeminen? Huokeastipa sitten vältetään kadotuksen kita ja päästään kaidalle tielle. Oletko sinä kääntynyt takaisin lavealle tielle, kun noin puhut!
Näin ahdistelevista sanoista jo Hartikainenkin harmistui.