Paavo käsitti tämän pilkkapuheeksi ja pysäyttäen lukunsa virkkoi:
— Niin se suruton sanoo, mutta kunhan näytettäisiin sinullekin helvetti, niinkuin minulle näytettiin, niin et pilkkaisi heränneitä.
Pekka ei noin vähästä säikähtänyt.
— Sanoppa sinä, valveellaolija, minkälainen ahjo tuo oli.
— Sinä et suruttomassa tilassasi ymmärrä siitä mitään.
— Sinäkö paremmin ymmärrät, torristautui Pekka vastaan. Tämän viikon alussa et ollut yhtään surullisempi minua, koska mittasit helvetin pituutta.
— Senpä synnin tähden se minulle näytettiin.
— Vai sen, hymähti Pekka. Hätäkö tässä sitten. Jos se on suurin synti, niin en pyri leveyttäkään mittaamaan, jopa että pituutta.
Paavo yritti jo suuttua näin hävyttömästä ivasta, mutta ennätti muistaa Hartikaisen sanat, että "onkohan sinussa miestä kestämään suruttomain pilkkaa". Hän jätti Pekalle viime sanan, ja se oli oleva ensimäinen voitto.