— Minä jo arvasin, sanoi Annukka. Siinä mielessä se Antti meidän lehmiä sivu kulkiessaan kiittelikin, ja nyt sinä antaisit ne ruuna-kuttelosta.
— Kunhan näet, niin et sano kutteloksi, kehui Junnukka. Se on lihavakin.
— Olkoon, mutta lehmät ovat minun, päätti Annukka.
Junnukkakin tiukkeni:
— Minun ostama on toinen, hän sanoi.
— Minäpä sen maksamiseen voita säästin ja olen hoitanut ja kerännyt heiniä, että kynnet ovat verissä.
— Niitin minäkin heiniä. Ja kukas osti ja maksoi hevosen, jonka nahkalla sait porsaan, jolla ostit lehmän.
— Kukas kasvatti porsaan.
— Vähät siitä. Minun on lehmät ja minä niillä kaupat teen.
— Etpään tee!