— Ei yhdessä talossa tarvita kahta emäntää, väitti Paavo.
— Mikä vahinko siitä olisi? kysyi Hartikainen.
— Saattaisi tulla riita ja muutenkin on siinä vain syömässä, selitti
Paavo.
— Syömässäkö, jamasi Hartikainen. Taloisessa talossa ei emännän syönti tunnu ei kerrassaan mitään.
— No lasketaanpa, virkkoi Paavo ja otti heti esille laskuvehkeensä. Jos nyt ajatellaan 20 penniä aterialta, niin se on 60 penniä päivältä. Siihen lisää 15 penniä kahvista, joka ei ole paljo, niin se on yhteensä 75 penniä päivältä. Jos sitten eläisi ja söisi 50 vuotta, niin se on 75 kertaa 365, tämä kerrottuna tuolla 50:llä. Kohta se nähdään…
Paavo ei touhunnut kovinkaan monta minuuttia, kun jo sanoa mäkäsi summan:
— Kolmetoistatuhatta kuusisataa kahdeksankymmentä seitsemän markkaa ja viisikymmentä penniä… onko se sitten sama kuin ei mitään… keskinkertaisen tilan hinta. Jos lasketaan vaatteetkin, noin 50 markkaa vuotta kohti, joka kerrottuna 50:llä tekee 2500 markkaa, yhteensä 16187 markkaa 50 penniä… Sillä ostetaan jo meidän seudun parhaita taloja.
Hartikainen kuunteli ihmetellen, mutta virkkoi kuitenkin:
— Onkohan nuo sinun laskusi oikeita laskuja… minä epäilen.
— Et tarvitse epäillä, vakuutti Paavo. Hae vaikka tuomari laskemaan, niin ei muutu pennilläkään.