"On se sitä Kuston rohtoa. — Mutta muista nyt se, että varsinkaan olutta et saa maistaa moneen kuukauteen tippaakaan, ja sen parempi terveydellesi, jos et maista milloinkaan."
Kusto halusi lopettaa tällaiset joutavat puheet ja virkkoi:
"Mitäpä me noista. Antakaahan sitä oikeata rohtoa ja parasta lajia.
Jospa se kuitenkin…"
"Etkö usko minua?" kysyi lääkäri.
"Uskon minä sitten, kun saan sitä rohtoa."
Lääkäriltä alkoi loppua kärsivällisyys.
"Nyt on Kuston mentävä ulos. En minä jouda tässä väittelemään."
Ei Kustokaan ollut oikein tyytyväinen, vaan jupisi:
"Silläkö koputtelemisella ja kuuntelemisella minä paranen. Vai semmoistako se kunnan rohto on kaikille muillekin."
"Nyt on Kuston mentävä ulos", sanoi lääkäri päättävästi ja työnsi työntämällä ulko-ovelle asti.