"Kusto ei tarvitse mitään lääkettä, kun vaan lopettaa väkijuomain nauttimisen."
"Silläkö se sitten", virkkoi Kusto nyreänä.
"Sillä se on autettu", vahvisti lääkäri.
"Mutta mikä tästäkään tulee, kun minä en kykene työhön!"
"Kohta kykenet, kun vaan et juo ja hankit sen verran vaatetta päällesi, ettet vilustu."
"En minä nyt oikein sitä usko", alkoi Kusto väitellä vastaan. "Olisi nähnyt parantua. Olen ollut jo parisen viikkoa aivan maistamatta."
"Aivanko maistamatta?"
"Yksi vaivainen olutpullo taisi tulla ostetuksi ja siihen sekaan vähän hokmannia."
"Siinä nyt oli se maistamattomuus. Vieläpä parasta herkkua, kun olutta ja hokmannia."
"Sehän on rohtoa", puolusteli Kusto.