— Niidenkö laatimia… en usko.
— Jos et usko, niin lue tästä, sanoi isäntä ja otti hyllystä painetun vihkosen. Tässä se laki on ja katso vaan vuosiluvuista, niin näet että se on laadittu aivan sosialisti-eduskunnan aikana ja juuri heidän kiivaista vaatimuksistaan. Ja eikä se siihen pääty, saat uskoa, vielä ne laativat sellaisiakin lakeja, ettei aikuisetkaan saa tehdä työtä niinkuin itse tahtovat.
— Kaikkia minä kuulen, tuskaili Kovanen. Mitä ne aikoo…
— Ne suojelevat työväkeä rasittumasta. Poika muka rasittuu siinä, kun latoo pieniä rimahalkoja pinoon.
— Vie… Kovaselta pääsi kirous.
— Saanko minä lainaan tuon vihkon?
— Saat tämän aivan omaksesi, on täällä toinenkin.
— Hyvä on… Vieläköön nuo… minua sokaisevat.
Hänen täytyi päästä väljempään paikkaan. Kartanolle tultuaan hän alkoi kiroilla niin karvaasti, että kaikki keräytyivät hänen ympärilleen.
— Mikä sinulle tuli? kyseli Kusto ihmetellen.