Sen hän teki tästä lähtien aina, kun näki tulevan sellaisia, joiden tiesi alottavan puheen tuosta suruttomuuskysymyksestä.
Hartikainen mahtoi myöhemmin katua kiivastumistaan, koska muutamien viikkojen kuluttua tuli hyvin ystävällisenä miehenä Peltoniemelle.
— Kotonakos Paavo on, hän kyseli, kun ei sitä näkynyt.
— Tuolla se on uunilla levottelemassa, selitti veljen emäntä. Tule puhuttelemaan vierasta. Taitaa olla asiata.
Paavo käännähti toiselle kyljelleen.
— Olisihan minulla yksi lasku lasketettava, vaan taitaa nukkua.
— En minä niin raskaasti nuku, kuului uunilta. Onko se velan koron laskua?
— Ei se ole kuin muu mutkikas lasku, jota harvat uskaltavat yrittääkään, selitti Hartikainen.
Paavoa jo nauratti.
— Jokohan on sellainen lasku, etten minäkään uskalla yrittää. Keltä sinä sen kuulit?