— Mistä sinä tolvana teet rekeen saverikkoa?
— Tuostahan minä köydenpäästä, vastasi Matti rauhallisena.
— Niin! Siitähän sinä! Mutta tiedätkö, vetelys, kuka siitä on rahat maksanut. Olenko minä sanonut, että se on ostettu katkottavaksi!
— Ei tässä ollut muutakaan ja piti joutua halkoja hakemaan.
— Niin. Eihän sitä ole, kun ei jouda makuultaan katselemaan kapineitaan ennenkuin lähtöhetkellä.
Ukot olivat joutuneet voudin portille, mutta kiivasta puhetta kuullessaan seisattuivat siihen.
Vouti päätti kärsivällisyytensä lisäksi olla armollinenkin ja ääntänsä alentaen sanoi miehille:
— Saapi tänne tulla, jos on asiata.
Miehet katsoivat parhaaksi seurata kehoitusta ja nostaen hattuansa astuskelivat lähemmäksi. Vouti halusi nolata Mattia vähän enemmänkin ja jatkoi:
— Minä luulen näidenkin miesten voivan todistaa, ettei kukaan kunnon renki katkaise uutta köyttä saverikoksi. Vai mistä teidän seudulla saverikot tehdään?