— Mistä sinä ne sitten otit?
— Tuolta Pajupuron notkosta.
— Kenenkä maata se on?
— En minä tiedä.
— Se on minun maatani, selitti isäntä.
— Mitä varten sinä menit ottamaan kenenkään maalta?
— Herra voutihan käski tehdä saverikot vitsaksista.
— Käski!… käski…! Mutta sanoppa, käskinkö minä niitä ottamaan kenenkään maalta luvattomasti.
— Ei siitä ollut puhetta, vaan minä luulin, että voudin rekeen saapi ottaa saverikko-vitsaksia mistä vaan löytää… ottaa ne muutkin.
— Niin sinä luulit, mutta älä luule enää tästä eteenpäin. Jos vaan katkaset varvunkaan lupaa kysymättä, niin toimita takaisin. Ja mene nyt heti viemään nämäkin vitsakset tämän isännän kotiin.