— Sama se, jos löytyy.
Keskustelukieli oli lautamiehille tuntematon, joten he arvasivat olevan kysymyksen salaisista virka-asioista. Ja mitäpä muuta se olikaan, sen he kuulivat, kun Metka itsensä ja virkaveljensä puolesta ilmoitti:
— Koska tarkastus on päättynyt, niin saatte mennä kukin kotiinne. Minä ja tämä virkaveli jäämme tänne lähimpään majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan.
Lautamiehet salavihkaa nauraa myhähtelivät toisilleen ja erosivat sitten. Metkan mukana olleet lautamiehet kävivät kumminkin ennen paluumatkalle lähtöään majatalossa ja ennättivät nähdä, että nuo kirjalliset työt alkoivat aivan niinkuin he aavistivat: laukut ja takit naulaan ja pullo pöytään.
Viikon kuluttua tapasi varsinainen nimismies toisen lautamiehen ja alkoi tältä kysellä mihin hänen apulaisensa hävisi teitten tarkastusmatkalla.
— Se jäi sinne majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan, selitti lautamies naurahdellen.
— Ne olisi ennättänyt lopettaa täälläkin. Sano suoraan jäikö se juopottelemaan.
— Ei toki sanota noin rumasti nuoresta nimismiehestä, virkkoi leikillinen lautamies. Kyllä se jäi minun lähtiessäni virkaveljensä kanssa pöydän ääreen istumaan. Mutta sitten tuli joku sieltä päin ja kertoi, että ne ovat ryhtyneet "viertämään". Siellä mäkimailla ovat kaikki muutkin näinä aikoina viertotöissä, niin onko se mikään moitittava teko, että herratkin heitä vähän auttavat.
Vanha nimismies nauraa hymähti lautamiehen pakinalle ja sanoi:
— Kunpa ne vekkulit olisivatkin halmeella viertämässä, niin vähemmän se harmittaisi ja koettaisi sovitella asioita jollain tavalla. Mutta jääppäs viikon päiviksi sinne ihmisten vastuksiksi, vaikka olisi kiireellisiä verorästien perimisiä ja monta muuta.