— Se on mieleinen vahinko velallisista, tuumaili lautamies. Ja kyllä ne sieltä kotiutuvat, kunhan saavat vähän aikaa vapaudessaan kelliä.
— Vähät minä siitä toisesta, virkkoi vanha nimismies. Mutta minun apulaisellani ei ole aikaa näin pitkiin kellimisiin, muuten saapi kelliä koko kesän. Sano tällaiset terveiset, jos tapaat.
Lautamies huomasi, ettei hänen leikinlaskunsa antanut asioille yhtään lievennystä, ja lupasi pitemmittä puheitta viedä terveiset.
Viimein olivat viertotyöt lopussa ja Metka saapui tarkastuskirjoineen esimiehensä puheille.
— Menipä siellä aikaa, sanoi tämä virallisen kuivasti.
— Menihän siellä, myönnytti Metka. Oli kovin kuumat päivät ja pölyiset tiet.
— Mutta lautamies sanoi tarkastuksen päättyneen viikko sitten, huomautti esimies.
— Kyllä se päättyi, tunnusti Metka. Mutta tapasin siellä virkaveljen ja hänen seurassaan tulin viivähtäneeksi.
— Ymmärrän, ymmärrän, saneli vanha nimismies vakavasti. On kumminkin aivan sopimatonta viivytellä asiakirjoja, vaikkapa itse viipyisikin.
— Ei minullakaan ollut tarkoitus viivytellä, mutta aika solahti aivan huomaamatta.