— Minä pelkäsin tämmöistä tapausta ja punnitsin varalta, selitti Kusto.
— Ja sitten ilkesit tulla meitä puntarin nokasta syöttämään.
Reetalla oli aikomus pitää pitempi erojaispuhe entiselle rakastajalleen, mutta samassa tuli renkipoika ulkoa ja sanoi että vieraan hevonen on potkaissut porsasta, niin että se taitaa kuolla. Monissa miehin mentiin ulos ja totisesti siellä porsas sätkytteli viimeisiä kertoja sorkkiansa. Se oli saanut armottoman kovan potkun päähänsä terävänaulaisesta kenkäjalasta.
— Kyllä siinä meni porsas, surkutteli emäntä. Kaikenlaisia hevosia heitä on.
— Ei siinä tule mitään vahinkoa, kun lopettaa kiireelle ja panee lihaksi, lohdutteli Kusto.
— Lopetettava se kyllä näkyy olevan, puuttui isäntäkin puheesen, mutta turhaa on sanoa, ettei siinä vahinkoa tulisi, parin kuukauden vanhassa porsaassa.
Renki sai käskyn lopettaa porsaan ja muut joukot poistuivat äänettöminä huoneesen.
— Olipa se vähän ikävä tapaus, puheli Kusto kynsiskellen tukkaansa.
— Oli se tavallaan, sanoi isäntä tekeytyen totiseksi, vaikka hänelle samalla näkyi juolahtavan hupaisempi ajatus mieleen. Asia on minun mielestäni niin, että kenen eläin vahingon tekee, se sen maksaa.
Kustolle tuli tuiki vaikea olla, kun kuuli puhuttavan maksusta.