— Nyt se on kun porvari…

Alarapun aviopari.

Eihän niillä, Penja Pitkäsellä ja Reetta Reissillä, ollut alkujaan minkäänlaista rakkautta toisiinsa, ei ainakaan semmoista, joka olisi pakoittanut heitä naimisiin menemään. Mutta naimisiin he kumminkin menivät. Tämä tapahtui hyvin yksinkertaisesti.

He olivat kumpainenkin laiskan totkeita työmiehiä, eikä heitä koskaan pyydettynä palvelukseen, silloin kuin muita, ainoastaan vihon viimeiseksi, jolloin ei enää ollut muita saatavissa. Sattuipa sitte tulemaan, keskinkertaista huonompi ruisvuosi ja silloin he jäivät ilman paikkaa, ei ollut ketään tahtovata. Tämmöisen sattuman varalta oli Penjalla ja samoin Reetallakin tapana puhua joka syksy, että tokkopa hän ruvenneekaan palvelukseen ja nyt se toteutui väkisin. Puheensa vahvistukseksi piti Reeta joka kesä kappaviitisen potattia kasvussa ja nyt ne olivat tasaiseen tarpeeseen. Penjalla ei ollut senkään vertaa varustettua, olihan vaan siksi palkkarahoja tähteenä, että sai niillä kappakymmenisen jyviä.

Toisistaan tietämättä olivat kumpainenkin käyneet eri ajoilla pyrkimässä asuntoa Petäjämäen mökkiin ja pääsivätkin siihen. Penjaa oli viehättänyt mökin lämmin tupa ja Reeta piti yhtä paljon mökin uudesta saunasta, jossa sopi kenenkään häiritsemättä nukahdella mieleisiään ruokaunia, joita hän oli aina pitänyt suuressa arvossa.

He eivät olleet koskaan palvelleet yhdessä talossa ja katselivat vähän vieraan tavalla toisiaan, kun palvelusvuoden kuluttua ilmestyivät Petäjämäen mökkiin huonemiehiksi. Reeta oli oikein pahastuvinaan, kun ei hänelle oltu ilmoitettu Penjan tulosta ja sanoi että tähänkö se tuokin vötkylä on otettuna.

— Vähemmin tulee ikävä huonemiehille, kun on useampia, nauroi mökinmies.

Penja mahtoi ajatella Reetasta samoin, mutta ei puhunut siitä muille.

Kohta tuli näkyviin, että he olivat tarpeen toisilleen. Penja oli käyttänyt jyvänsä myllyssä, vaan eiväthän ne vielä jauhoinakaan kelvanneet syötäväksi. Useampia kertoja hän jo mainitsi, että kukahan joutaisi tekemään leipää, kun Reeta viimein virkkoi:

— Joutaisin tässä minä, jos nuo sattuisivat syntymään.