Tästä alkaen joutui hänen ammattinsa tarkastuksen alaiseksi. Vaimoväkeä sai kyllä kupata kuten ennenkin, mutta jos miehiä oli, silloin piti Penjan päästä istumaan saunan penkille. Siinä hän hikoili uskollisesti alusta loppuun, ja hyvin epäilevästi poistui niinkin vähäksi ajaksi, kuin tarvitsi ulkoa noutaa löylyvettä saunaan. Hikoilemiseen nähden olisi Penjan sietänyt saada hyvä palkka, mutta enintään sai vaan kahvikupin, eikä kaikistellen sitäkään. Hänellä oli omat merkkinsä, että ketä on enin epäiltävä.
— On se tuo Penja saanut pulskan eukon, imartelivat muutamat. Vieläpä niin osavan kupparin.
Tämmöisten lauseiden lausujat saivat olla varmat, ettei tarvitse olla kahden kupparin kanssa.
Tämä järjestys ei ollut tulopuolelle ensinkään eduksi. Kaikki saaliit menivät leipänä ja särvinohtinata sai palkita kirjattu leivän kuori, johon ruokajärjestykseen Penja olikin aivan tyytyväinen. Reeta siitä välistä vähän juonitteli, mutta minkäs taisi, kun mies oli heittäytynyt niin hyväksi, ettei eronnut eri työpaikkoihin. Kerran hän jo siihen kuivuuteen työlästyi, niin että teki ankaran syytöksen.
— Mitä sinä minusta otit, kun et laita mitään? sanoi hän.
— Minäkö sinut otin? kysyi Penja puolestaan.
— Kukas muut, kuin sinä?
— Itsehän sinä tulit.
— Niinkuin sinä tahdoit.
— Minäkö tahdoin? Sanopa, milloinka minä sinua tahdoin?