— Vai niin, sanoi pappi. Minkään arvoisena tuo synti pidettäisiin?
— Se nyt on noin kahden ruiskapan arvoinen, sillähän se möi muillekin.
— Entäs korko tältä ajalta? huomautti muistoon panija.
— Vieläpä nyt korko sen vertaiselle, vastusti Taavetti. Eikähän sille oikeastaan tullut mitään vahinkoa, kun minä panin saman verran vettä sijaan, mutta olkoon se kaksi kappaa kumminkin.
— Antaa sitten olla. Vaan eikös siitä viinan juonnista tullut yhtään syntiä?
— Eihän siitä mitä syntiä, kun minä en ole pahapäinen enkä kiroile.
— Se jääpi siis kahteen kappaan. Olikos niitä muita?
— Petinhän minä kerran Alapihan isäntä-vainaata kahdeksan kymmenen aitasylen latomapalkalla.
— Olikoon se monen kapan synti?
— Ei se monen — silloin olivat jyvät hyvässä hinnassa — enintään neljän ruiskapan.