— Se on vasta kuusi kappaa. Lieneehän tuohon lisäksi muitakin petoksia.
— Ei ole, vakuutti Taavetti. Enkä minä olisi sitäkään tehnyt, mutta sattui niin tiukka rahasta, etten olisi muuten saanut kunnan veroa maksetuksi.
— Siihenkö ne sitten loppuivat? kysyi pappi.
— Enpä minä muista muuta tehneeni. Miten mahtaisi se lukeutua synniksi, kun löin kerran humalaista korvalle ja taisinpa kirotakin?
— Miten itse arvannet?
Taavetti ajatteli vähän aikaa ja sanoi:
— Jospa pannaan yksi kappa siitä kiroamisesta, vaikka sen humalaisen alku se oli.
— Siis kaikkiaan 7 kapan edestä syntiä. — Etkö sinä koskaan ole langennut haureuden syntiin?
— Saivat ne kerran viekoitelluksi yöjalkaan, mutta putosin pitkospuilta puroon ja käännyin takaisin.
— Tokko olit kiitollinen Jumalalle, kun se tuolla tavalla esti pois pahalta tieltä?