— Ne toverithan ne taisivat kuriillessaan pudottaa, sanoi Taavetti.
Pappi joutui vähän hämille, kun hänen opetusyrityksensä kävi niin nolosti. Hän keskeytti siihen syntipuolen tutkimisen ja kysyi:
— Mitäs ne hyvät työt olivat?
— Niin ne hyvät. Annoinhan minä kerran renkinä ollessani kerjäläisukolle kengät ja sitten toisen kerran eräälle köyhälle leskivaimolle hakkasin 3 syltä halkoja ilmaiseksi.
— Elähän mitään, virkkoi pappi. Niitähän taitaa olla niin runsaasti, ettei ennätä laskeakaan.
— Ei niistä paljoa kartu, sanoi Taavetti, ne olivat jo paikatut kengät, enkä minä niitäkään halkoja hakannut pystystä metsästä, vaan rantteista.
— Monenkohan kapan hyviä töitä ne olisivat?
— Jos pari kappaa niistä kengistä, on se niillä puolen talvea kävellyt, ja toiset pari niistä haloista.
— Niillähän jo kuittautuukin enemmät kuin puolet, sanoi pappi. Ja kuinka paljon mahtaneekaan olla jälellä?
— On niitä vielä pari, muisteli Taavetti. Kerran niittyä raivatessani pelastin lampaan mutahautaan kuolemasta ja toisen kerran nostin mustalais-akan keväisestä jäästä, johon se olisi yksinään kuollut.